Olkainhame
marraskuu 25, 2009 at 22:02 | In viikinkiaika | Leave a CommentTags: mekot, tekstiili, viikinkiaika
Olkainhame on Skandinaviassa tyypillinen naisten vaate viikinkiajalla. Suomalaisesta vaippahameesta se eroaa siten, että siinä on varsinaiset olkaimet, joihin soljet kiinnitetään.
Koska hameista on löytynyt ainoastaan fragmentteja, on niitten konstruktio vielä hieman kyseenalainen. Vallalla oleva käsitys kuitenkin on, että hameet ovat putkimaisia, ja ne ovat ulottuneet ylhäällä kainaloihin ja alhaalla puolen säären tienoille. Toisten tutkijoitten mukaan on myös mahdollista, että hamemalleja on voinut olla useita erilaisia. Varmaa kuitenkin on, että hame on kiinnitetty edestä parittaisilla olkasoljilla. Olkasoljista on voinut riippua helminauhoja ja tarvikkeita, kuten avaimia ja neulakoteloita.
Hautalöytöjen perusteella olkainhameet on tehty idästä, mm. Syyriasta, tuodusta villasta. Tämä selittää osaltaan olkainten käyttöönoton; kallista kangasta ei ole haluttu pilata rei’ittämällä sitä soljilla, vaan sen sijaan hameen reunaan on ommeltu lenkkimäiset olkaimet, joitten läpi soljen neula on pistetty.
Hameitten kankaat ovat yleensä myös kalliilla aineilla värjättyjä. Sininen ja punainen ovat tavallisia värejä; esimerkiksi Birkassa kaivetuista haudoista löytyneistä olkainhameista suurin osa oli tummansinisiä, ja Hedebyn satamasta tehdyssä löydössä hame oli punainen.
Viikinkiajan loppua kohti tullessa olkainhameet alkavat jäädä pois käytöstä. Olkasoljet puuttuvat erityisesti muuten rikkaasti varustetuista haudoista. Syynä saattaa olla, että yhteiskunnan varakkaimmat jäsenet siirtyivät jo käyttämään mannereurooppalaista tai englantilaista muotia, ja olkainhameet jäivät keskiluokan käyttöön.
Hiien Kissan omaa tuotantoa oleva hame on ommeltu tummansinisestä toimikassidoksisesta villasta. Kuten tavallista, se on ommeltu kokonaan käsin aikakautisia pistoja ja tekniikoita käyttäen.
M-kokoisen hameen hinta on 50 €. Hameen ja solkien yhteishinta on 80 € (helminauha ja aluspaita eivät kuulu hintaan). Solkia on saatavana myös erikseen.
Punavalkoraitaiset neulakintaat
marraskuu 25, 2009 at 00:27 | In Galleria | Leave a CommentTags: asusteet, käsineet, keskiaika, neulakinnas, ristiretkiaika, viikinkiaika
Raidalliset neulakintaat on ommeltu parisen vuotta sitten, ne ovat jo hieman huopuneet käytössä. Ne on tehty omaan käyttöön, vähän paremmiksi kintaiksi.
Kintaat on ommeltu venäläisittäin kaksinkertaisena niin, että seuraava kerros lähtee edellisen puolivälistä eikä reunasta, niin kuin tavallisesti. Tällöin kerroksen toinen puoli kääntyy kintaan taakse, ja siitä tulee ihanan paksu.
Raitojen sommittelussa on käytetty pohjana ns. Euran emännän kintaitten raidoitusta. Niissä kämmenosa oli ommeltu kahdella värillä raitaiseksi, ja ranneosa oli ommeltu yksiväriseksi kolmannella värillä.
Vaikka raitojen sommittelussa on otettu mallia 1000-luvulle ajoittuvista kintaista, voi niitä hyvin käyttää myös myöhemmille ajoille sijoittuvissa yhteyksissä.
Silkkimyssy
marraskuu 21, 2009 at 21:02 | In viikinkiaika | Leave a CommentTags: asusteet, päähineet, silkki, tekstiili, viikinkiaika
Pääosin norjalaiset viikingit tekivät retkiä Britannian pohjoisosiin ja Irlantiin. Retkeilijät perustivat asutuskeskuksia, joista käsin heillä oli kanssakäymistä alueen alkuperäisväestöjen kanssa. Molemmat kulttuurit vaikuttivat toisiinsa jossain määrin niin materiaalisesti kuin henkisesti.
Kyseisten alueitten viikinkiasutukselle tyypillinen naisen päähine on silkistä tai villasta, saagojen mukaan myös pellavasta, tehty myssy, jolle ei ole ainakaan suoria vastineita Skandinaviasta. Myssy onkin syntynyt todennäköisesti jonkin perinteisen päähineen sulautuessa paikalliseen muotiin.
Varsinkin myöhemmällä ajalla, 900-luvulta eteenpäin, tämänkaltainen myssy tuntuu olleen suosittu päähine skandinaavissyntyisten naisten joukossa. Löytöjä on tehty esimerkiksi Yorkista ja Dublinista. Yksi syy suosiolle saattaa olla, että kristittyjen naisten tuli oppien mukaan peittää päänsä. Silkistä tehtyjä myssyjä on materiaalin kalleuden vuoksi käytetty todennäköisesti vain juhla-aikana, kun muulloin on tyydytty villaiseen tai pellavaiseen.
Hiien Kissan omaa tuotantoa oleva myssy on ommeltu käsin, ja myös silkki on käsinkudottua. Ompelussa on käytetty ainoastaan aikakautisia pistoja. Myös myssyn nauhat on punottu silkkilangasta.
Myssyn hinta on 25 €.
Rasiasolki
marraskuu 17, 2009 at 22:10 | In viikinkiaika | Leave a CommentTags: korut, pronssi, vaatesoljet, viikinkiaika
Kissamerkki
marraskuu 16, 2009 at 21:40 | In keskiaika | Leave a CommentTags: 1400-luku, asusteet, keskiaika, korut, muut merkit, tina
Merkkiin on kuvattuna hiirtä suussaan pitävä kissa. Kissan jalkojen alla on tekstinauha, jossa lukee ”VI SIS MIS”, joka kääntyy lähinnä “Tässä on hiiri” tai “Minulla on hiiri”.
Merkkejä on löytynyt erilaisina versioina useita. Joskus kissalla on myös satula ja suitset. Kaikissa versioissa kissalla on kuitenkin kaksi häntää, niin myös tässä. Syytä ei tiedetä.
Kissa esitetään merkissä hiirestäjänä, niin kuin se yleensä keskiaikaisissa lähteissä nähtiin. Merkki saattaa myös symboloida paholaista ja sen kynsissä kärsivää syntistä.
Merkki ajoittuu 1400-luvulle. Moderni pinssikiinnitys.
Walsinghamin pyhä Talo ja Neitsyen alttari
syyskuu 20, 2009 at 23:03 | In keskiaika | Leave a CommentTags: 1300-luku, 1400-luku, keskiaika, muut kristilliset merkit, pyhiinvaellusmerkit, tina
Vuonna 1061 saksilainen aatelisnainen Richeldis de Faverches sai näyn. Siinä Neitsyt Maria pyysi häntä rakentamaan kopion talosta, jossa Marian ilmestys oli tapahtunut. Richeldis rakennutti talon Norfolkiin Walsinghamiin, joka tuli sen ansiosta pian tunnetuksi “Englannin Nasaretina”. 1100-luvulla alttarin viereen rakennettiin augustinolaisluostari, ja 1200-luvulle tullessa alttari oli jo hyvin suosittu pyhiinvaelluskohde. Alttari lakkautettiin reformaation yhteydessä vuonna 1538, ja kaikki sen rakennukset tuhottiin.
1300-luvun loppuun ja 1400-luvun alkuun ajoittuvaan talon muotoiseen pyhiinvaellusmerkkiin on kuvattu Neitsyen ilmestys, jossa enkeli Gabriel ilmoitti Kristuksen syntymästä. Merkin alaosa esittää ilmeisesti Walsinghamin talossa ollutta Neitsyen alttaria patsaineen.
Merkissä on moderni pinssikiinnitys, mutta kiinnittäminen onnistuu aikakautisesti myös ompelemalla kiinnityslenkkien kautta.
Walsinghamista sai 1400-luvun alussa myös pyhiinvaellusmerkkejä, joihin on kuvattu lilja helmirenkaan sisään. Lilja on yleinen Neitsyt Marian symboli.
Merkissä on aikakautinen neulakiinnitys.
Myös ruusu on yleinen Neitsyt Marian symboli, ja kruunattuna se kuvastaa Neitsyen roolia Taivaan kuningattarena. Myös tällaisia merkkejä on saatettu myydä Walsinghamissa 1400-luvulla.
Merkissä on aikakautinen neulakiinnitys.
1400-luvulta on peräisin myös Madonnaa eli Neitsyt Mariaa äidin ominaisuudessa kuvaava merkki. Tämän kaltaisia pyhiinvaellusmerkkejä on saatettu myydä niin Walsinghamissa kuin muillakin Neitsyen alttareilla ympäri Eurooppaa.
Merkissä on moderni pinssikiinnitys.
Johannes Kastajan kaulanleikkuu
elokuu 29, 2009 at 16:40 | In keskiaika | Leave a CommentTags: 1400-luku, keskiaika, pyhiinvaellusmerkit, tina
Johannes Kastajan kuoleman muistopäivää 29. elokuuta vietettiin Suomessakin jo varhain keskiajalla; ensimmäinen maininta siitä on vuodelta 1324.
Johannes Kastaja kuoli noin vuonna 30. Perimätiedon mukaan hänet haudattiin Samariaan, jossa jäännöksiä kunnioitettiin jo varhain. 300-luvun loppupuolella keisari Julianus kuitenkin tuhosi haudan, ja osin palaneita jäännöksiä vietiin Jerusalemiin ja Aleksandriaan. Myöhemmin reliikkejä kulkeutui muuallekin kristittyyn maailmaan, ja varsinkin Johannes Kastajan pää on tullut kuuluisaksi siitä, että sitä löytyy useampiakin kappaleita.
Yksi Johannes Kastajan päistä tuotiin neljännen ristiretken jälkeen Konstantinopolista Amiensiin, Ranskaan. Amiensin katedraalista tuli niin suosittu pyhiinvaelluskohde, että siitä saaduilla tuotoilla katedraalista pystyttiin rakentamaan Ranskan suurin. Tuottoja kerättiin mm. myymällä pyhiinvaellusmerkkiä reliikkiä katsomaan tulleille ihmisille.
1400-luvulle ajoittuvassa merkissä on kuvattuna reliikin paljastaminen, joka suoritettiin säännöllisesti sitä katsomaan tulleille pyhiinvaeltajille. Kuvassa on pappi ja kaksi avustajaa, jotka vetävät vaatetta pois reliikin päältä. Kuvaa kiertävällä kehällä on latinankielinen teksti ECCE SIGNUM FACIEI BEATI IOHANNIS BAPTIST, “Tässä ovat autuaan Johannes Kastajan kasvot”. Merkin kulmissa on neljä lenkkiä kiinni ompelua varten.
Merkin hinta on 5 €.
Päivitys
elokuu 26, 2009 at 16:52 | In Uncategorized | Leave a CommentRautakauden muoti -artikkeliin on lisätty kuvia. Käykäähän katsomassa!
Vaateneuloja
elokuu 25, 2009 at 01:57 | In viikinkiaika | Leave a CommentTags: neulat, pronssi, tina, vaatesoljet, viikinkiaika
Hevosenkenkäsolki
elokuu 24, 2009 at 19:28 | In viikinkiaika | Leave a CommentTags: korut, tina, vaatesoljet, viikinkiaika
Eläinpäisen hevosenkenkäsoljen esikuva on St. Ninian’s Island -saarelta tehdyssä kätkölöydössä. Saari kuuluu Shetlanninsaariin, ja soljen kuva-aiheessa onkin hyvin kelttiläistä vaikutusta. Kätkölöytö ajoittuu siinä olleitten esineitten perusteella n. 800-luvulle.
Solki soveltuu hyvin viitan tai takin kiinnittämiseen. Soljen materiaali on tinaa, ja neulan kestävämpää terästä.
Soljen halkaisija on n. 7 cm. Hinta 20 €.
Bloggaa WordPress.comissa. | Theme: Pool by Borja Fernandez.
Entries and comments feeds.





