Tunnelmallisiin syysiltoihin

Kynttilänjalat ovat toistaiseksi loppu!

Pimenevinä syysiltoina on mukava sytyttää kynttilöitä ja käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan tai tekemään käsitöitä. Keskiaikahenkiseen sisustukseen sopivat tietysti ajanmukaiset kynttilänjalat ja sohvatyynyt.

Kynttilänjalka, 15 €

Leimakoristeinen kynttilänjalka on muodoltaan keskiajalle tyypillinen, ja sen kaltaisia on löytynyt myös Suomesta. Kynttilänjalan uudennos on tehty punasavesta. Korkeus ja pohjan halkaisija n. 12 cm. Hinta 15 €.

Istuintyyny, 25 €

Yksityiskohta istuintyynyn kankaan kuviosta

Istuintyynyn päällinen on painettua pellavaa, jonka kuvio on peräisin 1400-luvulta. Tyynyä on saatavana luonnonvalkoisena ja ruskeana. Koko n. 42 x 35 x 1 cm. Hinta 25 €.

Mainokset

Neulakinnaspipo

Neulakinnastekniikalla tehtyjen pipojen malli perustuu viikinkiaikaisiin kuvauksiin ja suolöytöihin. Nimenomaan tällä tekniikalla tehdyistä päähineistä ei ole säilynyt jäänteitä, mutta koska tekniikkaa on käytetty pienempien asusteitten kuten kintaitten ja sukkien neulaamiseen, on todennäköistä, että sitä on käytetty myös päähineitten ompeluun. Todennäköistä lienee myös, että neulakinnaspipojen käyttö on jatkunut viikinkiajalta keskiajalle ja siitä eteenpäinkin.

Pipojen ompelussa käytetään luonnollisen värisiä ja luonnonväreillä värjättyjä lankoja. Kuten tavallista, voit tilatessasi esittää väritoivomuksen. Pipoon voidaan lisäksi ommella vaikka turkisreunus, tai se voidaan kirjoa -kirjottuja neulakintaita on löytynyt Suomesta viikinkiaikaisista haudoista. Pipon hinta on koosta ja käytetystä langasta riippuen n. 35 euroa.

Pyhä Hubertus

700-luvulla elänyt pyhä Hubertus oli Maastrichtin ja Liègen piispa. Hän tuli 1300-luvulta lähtien erityisen suosituksi kuuluisan tarinan ansiosta, joka kertoi, kuinka hän oli kääntynyt kristinuskoon. Tarina oli tosin lainattu toiselta pyhimykseltä, pyhältä Eustachiukselta. Joka tapauksessa tarinan mukaan Hubertus oli metsällä pitkänäperjantaina. Tuolloin hän näki valkoisen peuran, jolla oli ristiinnaulitun Kristuksen kuva sarviensa välissä, ja kääntyi kristityksi.

Pyhimyksen jäännökset siirrettiin 800-luvulla Amdainin benediktiiniläisluostariin Ardennes’ssa, Belgiassa, ja siitä tuli pyhiinvaelluskohde. Joissakin pyhiinvaellusmerkeissä kuvataan koko metsästyskohtaus, joissain ainoastaan peura Kristuksen kuva sarvien välissä. Tavallisimpia ovat kuitenkin metsästystorvet. Torvia on valmistettu myös paikallisesti, ei ainoastaan Ardennes’ssa. Niitä onkin voitu käyttää myös metsästyksessä onnea tuovina amuletteina.

Kuvan kaltaisia merkkejä valmistettiin 1400-luvulla. Merkissä ei ole lainkaan kiinnitysneulaa, vaan se ommellaan vaatteeseen esimerkiksi kantonauhan lenkistä. Se on voitu myös ripustaa erityiseen korunkannattajaan. Merkin koko on 25 x 35 mm.

Nuolikimppumerkki

Vyöllä sidottua nuolikimppua kuvaava merkki saattaa olla pyhän Edmundin symboli, tai sillä voi olla puhtaasti maallinen merkitys. Merkki on ollut joka tapauksessa yleinen, sillä sitä tunnetaan monena erilaisena versiona.

Tämä merkki ajoittuu 1300-luvun lopusta 1400-luvun alkuun. Sen koko on 30 x 52 mm, ja siinä on moderni pinssikiinnitys.

Pyhä Antonius

Keskiajalla Suomessakin hyvin suosittu pyhimys Antonius oli sikojen ja sikopaimenten suojelija. Jokaisen lauman pienin porsas omistettiin hänelle. Antonius oli erakko, joka tahtoi noudattaa kirjaimellisesti Raamatun kehotusta luopua kaikesta omaisuudesta, ja legendan mukaan ainoastaan villisiat olivat hänen kumppaneinaan yksinäisyydessä. Hänet kuvattiin sian kanssa kuitenkin, koska antoniittien emäluostari Ranskassa nautti etuoikeutta pitää sikoja vapaana kaupungissa. Etuoikeuden ehtona oli, että luostarin sioilla tuli olla kello kaulassa, jotta ne erotettaisiin isännättömistä kulkurisioista.

Antoniuksen askeettisen elämäntavan innoittamana syntyi luostarilaitos, ja antoniittien emäluostari La Motten kaupungissa Ranskassa oli suosittu pyhiinvaelluspaikka. Siellä vierailivat erityisesti pyhän Antoniuksen tulesta eli ergotismista kärsivät ihmiset. Myös muualla Euroopassa sijaitsevissa tytärluostareissa ja hospitaaleissa käytiin pyhiinvaelluksilla.

Kellokaulaista sikaa kuvaava merkki saattaa olla Antoniuksen seuraajan käyttämä symboli. Se voi olla myös Lontoon hospitaalin valmistama pyhiinvaellusmerkki; niitä tiedetään tuotetun siellä 1440-luvulla. Joka tapauksessa merkki ajoittuu 1400-luvulle. Merkin koko on 20 x 30 mm, ja siinä on aikakautinen neulakiinnitys.

Pyhä Albanus

Pyhä Albanus on Englannin ensimmäinen marttyyri. Hän oli roomalainen sotilas, joka oli kääntynyt kristinuskoon. Albanus auttoi hänet uskoon käännyttänyttä pappia pakenemaan vainolta vaihtamalla vaatteita hänen kanssaan, jolloin kävi niin, että Albanusta luultiin tuoksi mieheksi. Albanus vietiin mäelle, jossa hänen hiuksensa sidottiin puunoksaan, ja hänen päänsä lyötiin poikki. Samalla hetkellä teloittajana toimineen roomalaissotilaan silmät putosivat päästä, eikä hän tullut koskaan näkemään Albanuksen pyhimyksenä suorittamia ihmetekoja. Mäelle rakennettiin St. Albans Abbey, ja siitä tuli pyhiinvaelluskohde.

Merkkiin on kuvattu pyhimyksen kuolema; roomalaissotilas on juuri teloittanut hiuksistaan puuhun sidotun, rukoilevan Albanuksen, ja hänen silmänsä putoavat päästä. Merkki ajoittuu 1400-luvulle. Sen koko on 45 x 66 mm, ja siinä on moderni pinssikiinnitys.

Thomas Becketin hansikkaat

Piispojen hansikkaita ja muita vaatekappaleita on säilynyt monissa katedraaleissa, ja joskus niitä kunnioitettiin pienempinä reliikkeinä. Vaatteitten on täytynyt kuitenkin kuulua merkittävälle alttarille, jotta niistä olisi tehty pyhiinvaellusmerkkejä. Tämän perusteella hansikasmerkki on todennäköisesti peräisin Canterburysta, Thomas Becketin hautakirkosta, jossa kuvatunkaltaiset hansikkaat on myös listattu reliikkien joukossa.

Thomas Becketista tuli Canterburyn arkkipiispa vuonna 1162. Uudessa asemassaan hän riitautui entisen ystävänsä kuningas Henrik II:n kanssa, joka lopulta aiheutti hänen kuolemansa. Kuninkaan toivottua vapautusta virkaintoisesta kirkonmiehestä neljä ritaria lähti Canterburyyn ja surmasi Becketin kesken joulumessun vuonna 1170.

Canterbury oli ainakin 1400-luvun puoliväliin asti Englannin tärkein pyhiinvaelluspaikka, ja se oli myös Euroopan mittakaavassa yksi merkittävimmistä; pyhiinvaellusmerkkejä on löytynyt Norjasta ja Ruotsista asti. Canterbury oli myös Englannin ensimmäinen alttari, joka tuotti pyhiinvaellusmerkkejä. Niitä valmistettiinkin suuret määrät monia erilaisia.

Hansikasmerkki on peräisin 1400-luvulta tai 1500-luvun alkupuoliskolta. Merkin koko on 28 x 33 mm, ja siinä on aikakautinen neulakiinnitys.