Kehäsolki

Umpinaisia kehäsolkia alettiin käyttää avonaisten hevosenkenkäsolkien tilalla keskiajalle tultaessa. Ne olivat käytännöllisiä ja tarpeellisia, ja niitä käyttivätkin kaikki yhteiskuntaluokat. Alemmat luokat jäljittelivät usein yläluokkien jalometallista ja jalokivistä valmistettuja solkia tehden niistä halvempia versioita.

Kehäsolki

Soljet ovat tinaa, ja niissä on emalointia jäljittelevä sininen tai punainen koristelu. Ne ajoittuvat 1200-1400 -luvuille, ja sopivat keskiluokkaiselle tai ylempää keskiluokkaa olevalle hahmolle. Kokonsa puolesta niille soveltuvin käyttötarkoitus olisi kiinnittää ohuehkoa villaa olevaa paitaa tai mekkoa, mutta ne kestävät myös paksumpaa kangasta; vuoden 2009 Turun keskiaikamarkkinoilla saattoi nähdä sinikivisen soljen linnanpäällikön vaimon houppelandea kiinnittämässä.

Soljen hinta on 8,50 €.

Eläinpääsoljet

 

Gotlantilaiset eläinpääsoljet, 90 €/pari

Eläinpääsolki oli tyypillisin käytetty olkasolkimuoto Gotlannissa. Tyyppi kehittyi 800-luvulla ns. krapusoljen pohjalta. Soljet olivat tuolloin vielä melko pieniä ja tyyliteltyjä. 1000-luvulle tultaessa soljet kuitenkin kasvoivat ja muuttuivat enemmän eläimen päätä muistuttaviksi.

KrapusolkiKrapusolki

Eläinpääsoljet sopivat tietysti parhaiten gotlantilaista persoonaa elävöittävälle henkilölle, mutta niitä on löytynyt -harvinaisina tosin- myös muualta. Suomenkin alueelta eläinpääsolkia on, mutta ne ovat yksittäiskappaleita. Kuuluisin esimerkki lienee Kaarinan Kirkkomäen ”gotlantilaisminiä”, joka oli saanut hautaansa yhden soljen.

Soljet ovat kopio gotlantilaisista 1000-luvun muotia edustavista esikuvista. Pronssisen soljen pituus on n. 6 cm, ja se on melko painava -aivan kuten esikuvansa. Se sopiikin parhaiten paksummasta villasta valmistettuun hameeseen. Solkiparin hinta on 90 €.